Muistotilaisuudet Tampere

Muistotilaisuuden tarjoilu ja ohjelma

Järjestämme esiintyjät siunaustilaisuuteen ja välitämme muistotilaisuuden tarjoilut ammattilaisille.
Yhteistyökumppaniemme sivuihin voitte tutustua seuraavista linkeistä

Muistotilaisuus Tampereen keskustassa Omassa Rauhassa

Teemme teille lämminhenkisen muistotilaisuuden, joka sisältää kauniit pöytäkukat ja kattauksen,maistuvan ruoan ja aina ystävällisen palvelun. Villa Sofiassa oma rauha on taattu, koska muistotilaisuudessa Villa Sofia on yksinomaan teidän käytössänne: Yläkerran elegantit salongit sekä alakerran tunnelmallinen holvitupa.
Tutustu Villa Sofian sivuihin tästä

Perhejuhlat

Linkosuon Juhlapalvelu on aina valmiina toteuttamaan perheellesi hienot juhlat sopivassa ympäristössä. Elämä on perhejuhlia täynnä – olipa kyseessä syntymäpäivä, äitien- tai isänpäivä, valmistujaiset tai sukukokous, järjestämme perheesi tärkeät merkkipäivät yli 40 vuoden ammattitaidolla.

Olemme laatineet muutamia menuehdotelmia perhejuhliesi pöytään. Myös kaikki muut menumme ovat toki käytettävissäsi tilaisuuttasi varten. Linkosuon Juhlapalvelu tulee avuksesi, tarvitsetpa apua koko juhlan järjestämisessä tai pelkät tuotteet.
Tutustu Linkosuon Juhlapalveluiden sivuihin tästä

Palvelumme

Keskusteluapua kriisin hetkellä

Keskusteluapu

Suru-uutinen tai muu odottamaton elämäntilanteen muutos tulee aina järkytyksenä, erityisesti onnettomuuden tai itsemurhan kohdatessa. Elämän kriiseihin erikoistunut asiantuntija tukee ahdistuksesta ja masennuksesta kärsiviä ihmisiä.

Hautaustoimistomme auttaa ja tukee sinua kriisissä kuoleman kohdattua odottamattomasti.

Järjestämme käytännön asiat, mutta useat asiakkamme ovat jälkeeinpäin kiittäneet myös tuesta, avusta ja neuvoista joita kauttamme on saanut. Meillä on halu auttaa.

Älä epäröi ottaa yhteyttä.

Sotainvalidien korvaukset kuoleman jälkeen – Valtiokonttori

Kuoleman jälkeiset korvaukset

Valtiokonttori maksaa invalidin kuoleman jälkeen korvauksina:

  • hautausapua
  • huoltoeläkettä

Lisäksi maksamme toimeentuloharkintaisesti seuraavia korvauksia:

  • lisähuoltoeläkettä
  • kertakaikkista korvausta
  • huoltoeläkettä uudelleen avioituneelle, jonka myöhemmin solmima avioliitto on päättynyt
  • Hautausapu

Valtiokonttori maksaa hautausapua, jos kuolleen invalidin työkyvyttömyysaste oli vähintään 20 prosenttia. Jos invalidin kuolema johtui korvattavasta vammasta tai sairaudesta, maksetaan hautausapua myös alle 20 prosentin invalidin kuoleman jälkeen.

Vuonna 2015 hautausavun suuruus on 2496,44 euroa.

Hautausavun hakeminen
Valtiokonttori voi maksaa ilman hakemustakin kuolinpesälle kuuluvan hautausavun vainajan elinkorkotilille eli tilille, jolle sotilasvammakorvaus on maksettu. Tällöin Valtiokonttorin lähettää kuolinpesälle vainajan viimeisellä kotiosoitteella tiedotteen hautausavun maksamisesta. Valtiokonttori maksaa kuolinpesälle hautausvun ilman selvitystä kulujen suuruudesta.

Mikäli osakas tai kuolinpesän ulkopuolinen on maksanut hautauskustannuksia omilla varoillaan, hän voi hakea hautauskustannuksia tositteiden perusteella Valtiokonttorilta. Jos Valtiokonttori on jo ehtiynyt maksaa hautausavun vainajan tilille, hän voi periä maksamiaan kustannuksia suoraan kuolinpesältä.

Hakemus hautausavun saamiseksi
Elinkorkotiliä pankissa ei ole syytä lakkauttaa, ennen kuin hautausapu ja muut mahdolliset kuolinpesälle kuuluvat korvaukset on maksettu.

Huoltoeläke
Valtiokonttori maksaa huoltoeläkettä leskelle ja alle 17-vuotiaalle lapselle invalidin kuoleman jälkeen, jos

  • invalidin työkyvyttömyysaste oli vähintään 30 prosenttia tai
  • invalidin kuolema johtui korvatuksi hyväksytystä vammasta tai sairaudesta.

 

Leskelle myönnettävän huoltoeläkkeen edellytyksenä on lisäksi, että

  • avioliitto on solmittu vähintään 3 vuotta ennen invalidin kuolemaa tai
  • avioliitosta on syntynyt lapsi.

 

Huoltoeläke (jatkohuoltoeläke) voidaan myöntää hakemuksesta myös 17 vuotta täyttäneelle lapselle, jos

  • 17–23-vuotias lapsi on opiskelun takia on estynyt olemasta ansiotyössä tai
  • lapsella on ennen 17 ikävuotta syntynyt ruumiillinen tai henkinen vajavuus ja hän on sen vuoksi
  • kykenemätön elättämään itseään
  • Huoltoeläkkeen hakeminen
  • Huoltoeläkettä haetaan Valtiokonttorilta oheisella lomakkeella.

Huoltoeläkkeen hakemuslomake

Toimeentuloharkintaiset korvaukset

Hakijalle, joka on invalidin kuoleman jälkeen vailla kohtuullista elatusta, myönnetään

  • invalidin kuoleman jälkeen maksettavia toimeentuloharkintaisia korvauksia
  • lisähuoltoeläkettä
  • kertakaikkista korvausta tai
  • uudelleen avioituneen lesken huoltoeläkettä
  • Kun harkitaan oikeutta mainittuihin korvauksiin tai lisähuoltoeläkkeen suuruutta, otetaan huomioon hakijan nettotulot ja omaisuus (myös invalidin kuolinpesän omaisuus).

Lisäksi vähennyksinä huomioidaan mm. kohtuulliset asumiskulut, sairauskulujen omavastuuosuuksia, välttämättömien velkojen korot sekä välttämättömän ulkopuolisen avun käytöstä johtuvat kustannukset.

Kelan hoitotuki kuitenkin usein kompensoi ulkopuolisesta avusta aiheutuneita kustannuksia. Hoitotuki tai sen saantimahdollisuus on katsottava ensisijaiseksi.

Mitkä kulut katsotaan asumiskuluiksi?
Asumiskuluja ovat vuokramenot, yhtiövastikkeet, erilliset lämmityskulut ja vesimaksut. Omakotitalon asumiskuluiksi hyväksytään 249 euroa kuukaudessa. Asumiskulut jaetaan kaikkien asunnossa asuvien kesken.

Satunnaisia sairaalakuluja ei oteta huomioon harkinnanvaraisia korvauksia myönnettäessä.

Huoltoeläke uudelleen avioituneelle leskelle

Sodassa kuolleen leski tai sotainvalidin leski, joka solmimansa uuden avioliiton vuoksi on menettänyt oikeutensa huoltoeläkkeeseen, voi saada uuden avioliiton purkauduttua uudelleen huoltoeläkettä (ns. entisen lesken huoltoeläke).

Edellytyksenä on, että lesken myöhempi avioliitto on purkautunut kuoleman tai avioeron myötä. Avioliiton purkautumisesta tulee olla kulunut vähintään kolme vuotta.

Huoltoeläkkeen hakeminen
Uudelleen avioituneen lesken huoltoeläkettä on aina haettava Valtiokonttorilta. Sen saaminen riippuu hakijan toimeentulosta, sillä sitä maksetaan vain, jos leski on vailla kohtuullista elatusta.

Uudelleen avioituneen lesken huoltoeläke voidaan hakemuksesta myöntää hakijalle, jolta se on aiemmin hylätty, jos hänen toimeentulonsa on huomattavasti heikentynyt.

Huoltoeläkettä haetaan oheisella lomakkeella.

Uudelleen avioituneen lesken huoltoeläkkeen hakemuslomake

Kertakaikkinen korvaus

Kertakaikkinen korvaus voidaan maksaa hakemuksen perusteella 10–25 prosentin invalidin leskelle ja alle 17-vuotiaalle lapselle, jolla ei ole oikeutta huoltoeläkkeeseen. Edellytyksenä on, että hakija on vailla kohtuullista toimeentuloa.

Kertakaikkista korvausta ei yleensä myönnetä pysyvässä laitoshuollossa olevalle.

Korvauksen suuruus
Kertakaikkinen korvaus on yhden vuoden täyden huoltoeläkkeen suuruinen. Vuonna 2015 korvaus leskelle on 8285,01 euroa.

Korvauksen hakeminen
Kertakaikkista korvausta on haettava Valtiokonttorilta vuoden sisällä invalidin kuolemasta oheisella lomakkeella.

Kertakaikkisen korvauksen hakemuslomake

Lisähuoltoeläke

Huoltoeläkettä saavalla leskellä on mahdollisuus saada hakemuksesta lisähuoltoeläkettä toimeentulon vaikeutumisen perusteella. Myös huoltoeläkettä saavilla täysorvolla lapsella ja vanhemmalla on mahdollisuus saada lisähuoltoeläkettä kohtuullisen toimeentulon turvaamiseksi.

Lisähuoltoeläkettä ei yleensä myönnetä pysyvässä laitoshuollossa olevalle.

Lisähuoltoeläkkeen määrä
Vuonna 2015 lesken lisähuoltoeläke on hakijan toimeentulosta riippuen 49,03–604,77 €/kk.

Lisähuoltoeläkkeen määrää voidaan oikaista, jos saajan olosuhteissa tai toimeentulossa tapahtuu huomattava muutos. Samoin perustein voidaan lisähuoltoeläke myöntää hakemuksesta hakijalle, jolta se on aiemmin hylätty.

LÄHDE: Valtiokonttori

Suruvärssy ja Muistolause

Suruvärssyjä

1. Rauhaa kuiskivat puut, rakastamasi kodin ympärillä.
Näkemiin kuiskivat kukkaset, kiitos. visertävät linnut, jotka
aamuisin sinua tervehtivät. Hiljaa laulaa tuuli, näkemiin.

2. Sammuvan ruskan hehkussa, alta pitenevien varjojen.
Lähti lentoon lintu valkoinen.
Se hetken vielä viivähti ja meitä tervehti.
Jotain tuttua laulussa kuulimme, sille kättä heilautimme.
Nousi lentoon korkeaan, taivaanrannan taa.
Kotia kohti.

3. Lähdön hetki on tässä.
Voi hyvin, edeltä mennyt.
Tervehdi puolestamme maailmankaikkeutta.
Lepo ja rauha ympäröiköön sinut.
( Eeva Kilpi)

4. On ikävää, jota ei voi ilmaista, on kaipuuta, jota mitkään
teot eivät voi täyttää, ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta
kuin sydämen hiljaisuutta.

5. Aurinko ei ole aurinko, jos se ei loista silmissäsi.
Sade ei ole sadetta, jos se ei kastele hiuksiasi.

6. Olen hauras havina haapapuun, suviehtoon.
Olen liito lintusen laulusuun, sinilehtoon.
Olen tuoksu tuttava saunatien,
jota käyden sydämen pienen vien kotikehtoon.

7. Älä seiso haudallain itkien;
En ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantin hohde lumessa,
olen aurinko joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen matkaavien
muuttolintujen lento,
olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien;
En ole siellä – kuollut en.

8. Hiljaisuus kohoaa maasta.
Äsken askel rasahti hiukan.
Nyt nurmi nielee askeleet, ja hyvä niin.
Mikä sinne vajoaa, nousee kauniina ilmoille,
ääneti taipuu tuuleen,
vastaa auringolle lukemattomin kastepisaroin.
( Lassi Nummi)

9. Hän, jota rakastin on poissa, poissa,
vaan lämpönsä hän jätti sydämeen.
Näen hahmon heijastuvan ikkunoissa
ja yhä kuulen äänen vaienneen.
Hän jota rakastin, käy yli sillan,
vaan sydäntäni yhä soittaa hän.
Ja aina saapuessa uuden illan
käyn hänen kanssaan halki pimeän
Hän, jota rakastin – ei ole toista.
Sain kerran lahjan kaikkein suurimman.
En avaruuksista, en maailmoista
voi löytää toista, häntä rakastan.
(A – M Kaskinen)

10. En tiedä mihin suuntaan tänään lähden,
en tiedä, missä ikävän on pää.
Nyt itken kaiken kaipaamani tähden.
Kun sinä lähdit, rakkaus yhä jää.
(A-M Kaskinen)

11. Minä ajattelen sinua,
missä vain ikinä kuljen.
Syvälle, syvälle sisimpään
kuvasi rakkaan suljen.
( A-M Kaskinen)

12. ” Tiesinhän minä:
tälle tielle tulisi lopulta lähtö.
Mutta eilen en tiennyt että lähtisin tänään ”.
( Narihira)

13. Sormenpää koskettaa sormenpäätä.
Miten paljon ne ovatkaan kertoneet
toisilleen, toisistaan!
Nyt sormenpäissä pelokas väreily:
onko jo lähdön aika?
Epäröiden eroavat sormenpäät,
ja vähitellen ymmärrämme:
tällainen on viimeinen kosketus.
( Viljo Kajava)

14. Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
toinen lähtee, toinen jää,
vain pieni lapsi sisällämme
ei tahdo sitä käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa,
sinua paljon rakastin.
( Marcus Bäckman)

15. Me olemme hetken heijastuksia,
välähdyksiä katoamattomasta.
Äärettömyydestä me tulimme
ja sinne me palaamme,
kun unet ovat täyttyneet
ja meidän on aika astua valoon.
( Pia Perkiö)

16. Jossain
kirkkauden maassa kuljen.
Taakka harteita ei paina,
se on poissa.
Kukkaportin avaan,
suljen.
Hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli.
Joka puu on ystäväni hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki – ihanassa maassa.
( Einari Vuorela)

16. Levoton on virta ja vierivä laine.
Meri yksin suuri ja meri ihanainen.
Nuku virta helmassa meren.
Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.
( Eino Leino)

17. Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikossa.
Olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti.
Olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaittesi poskella.
( Eino Leino)

18. Iltako on tullut ihanin askelin?
Iltako sipaisi sinisellä kukalla minun
auringossa nukkuvaa sydäntäni?
Lintu on jo lähtenyt.
( Katri Vala)

19. Rakkaat lähtevät,
jää tyhjä tila muistojen asua.
( Helena Anhava)

20. Minä tahdon merelle uudelleen,
avomerelle pilvien luo.
Laiva uljas on ainoa toiveeni ja tähti,
joka suunnan suo; ja ruorin tempoilu,
valkoiset purjeet ja tuulen vieno soitto,
sumuharsoa meren kasvoilla ja
harmaa aamunkoitto.
( John Mansfield )

21. Suru on se miten muistamme ilon.
Tummien puitten välissä pilkottaa auringon
valaiseman merenselän kimaltavat kyyneleet.
( Gösta Ågren )

22. Samoin kuin uni on onnellinen hyvin
sujuneen päivän jälkeen,
kuolema on onnellinen hyvin eletyn
elämän jälkeen.
( Leonardo da Vinci )

23. Elämä on kuuma päivä,
kenties kuolema on viileä yö.
Elämä on matala poukama,
kenties kuolema on kirkas,
syvä vesi.
( Mika Waltari )

24. Kaipaan kangastuksen maata:
pääskyn virttä viiripuussa,
kotikummun kultasantaa,
laituria lahden suussa,
heleätä heinärantaa.
( Eino Leino )

25. Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
( Aila Meriluoto)

26. Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
( Eino Leino )

27. Kun kerran viimeisen suljen
nämä silmäni unista maan,
yhä ylemmäs silloinko kuljen,
yhä kauemmas nähdäkö saan.
( Yrjö Jylhä )

28. Olen polkuni päässä,
tuhansista erään ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta, eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.
( Aila Meriluoto )

29. Laske rantaan, lempeä laine,
kumarru kaisla tuulinen.
Nuku, vesien syvä hiekka,
sinisty himerä pilvi.
Tuule hukkaan, tuuli uninen,
väsähdä värjyvä levä.
Hiilly, auringon iltasilmä,
kun salojen takana sataa.
Toisilla turuilla tuulet soi.
Laula laulua, öinen lintu,
itke ikäväni metsän syliin.
Pisarra maahan, illan kaste,
viihdytä, suon pehmeä villa.
Nukuta minua, tummuva nurmi,
keinuta uniin, koivikon latvus.
Laula laulua, harjun lintu,
kun salojen takana sataa.
Toisilla turuilla soitto soi.
( Iltalaulu, Saru Marttila)

30. Säveltä hiljaisuuden
sanat ei häiritä saa.
Kirkkaus ikuisuuden
ihmistä koskettaa.
( Hilja Aaltonen )

31. En voi sua syleillä,
en edes puhua,
kosketella kasvojasi käsin sähköisin.
Mutta aina kun näet meren yllä sumua,
muista, että se on silmistäni lähtöisin.
( Aulikki Oksanen )

32. Kuolema ei ole runo.
Se on kolmesataa metriä loivaa ylämäkeä,
rautaportista sisään,
hiekkakäytävää ja sitten vasemmalle.
Sen osaisi unissaan, sen osaa,
avuttomuuden, joka palaa kynttilänleikillä.
( Juha Vakkuri )

33. Nyt on laiva tullut
ja Sinun täytyy lähteä,
ja meidän rakkautemme ei voi sitoa Sinua,
eikä tuskamme pidättää Sinua.
( Kahlil Gibran )

34. Me olemme niin kuin uni
ja niin kuin ruoho maan,
joka aamulla puhkee kukkaan
ja ehtoolla leikataan.
( Mika Waltari )

35. Niin kuin muuttolintusen tie
taivasta kohti matka vie.
( Hilja Haahti )

36. Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.
( Eeva Kilpi )

37. Sinä lähdit aamulla.
Et kertonut minne.
Tähdeksikö asetuit,
vai tuulenako kuiskaat puissa?
Vai olitko se häikäisevä aalto,
jonka rannalla näin?
Vaan kun kuuntelen tarkoin,
sinä sittenkin kerrot: – Teihin jäin.

38. Lähetin lapseni elämään
kuin laivan merelle.
Ompelin purjeet,
neuvoin väylät
parhaan taitoni mukaan
– mutta tuulille en voinut mitään.

39. Tunsit metsät, tunsit veet,
soi sulle luonnon kanteleet.
Näit sinitaivaan ja pilvet siellä,
ne kertoivat – olet oikealla tiellä.

40. Hän äsken oli täällä.
Istuimme vierekkäin
ja kädet, silmät, hiukset
nuo tutut siinä näin.
Hän äsken oli täällä
kuin aina ennenkin.
Puhuimme niitä näitä.
Niin häntä rakastin.
Hän äsken oli täällä.
Jäi varjo ikkunaan.
Nyt kaikkialta etsin
vain hänen kasvojaan.

41. Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea tajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

42. Niin aikaa mennyttä katselen ja
polkua yhteistä muistelen.
Oli kukkia varrella polun sen,
ilon, onnen sekä myös murheiden.
Niistä kaikista sidon seppeleen,
rakas, sinua kiittäen, kaivaten.

43. Kiitos kun olit totta hetken,
nyt mun täytyy tästä jatkaa.
Vierelläni teet loppuretken, vaikka se olis kuvitelmaa.
Kun taivaan tähdet tuikkii, luokseni lentää saat,
jokaisen illan myötä,
unessa tavataan.

44, Sua huudan tuhannesti –
pois ootko kokonaan?
Ei – jotain ikuisesti
sinusta pitää saan.
Jää jäljelle ees hiven sinusta:
muistos jää.
Kuin kalliin jalokiven
sen tahdon säilyttää.
( Kaarlo Sarkia )

45. Näkemiin, rakkaani
maailman tuuliin.
Rakkaani näkemiin,
lennäthän uniini.
Hautaan sinut muistojen metsiin
ja peitän tähtisumuihin.
Kun sinä astut läpi vuosisatojen.
Piirrän nimesi vuorenhuippuihin
ja kerron muuttolinnuille.
Enkä viereltäni löydä sinua.
Näkemiin rakkaani
viimeiseen aamuun
rakkaani näkemiin,
hiljaisille niityille.

46. Olen siirtynyt vain rauhaan lempeään,
silti teidän olen,
lähellenne jään.
Tallettakaa menneen parhaat muistot,
muiden olla antakaa.
Kuin ennen voimissani
te minua muistakaa.

47. Jäähyväisten hetkellä
käy suru myrskynä sisällämme.
Tuulen pauhussa kaipauksemme tuska,
sateen raskaassa juoksussa kyyneltemme virta.
Kunnes taipuu tuuli
lempeäksi kuiskaukseksi,
sammuu sade pisaroiksi seiteille
ja solisee myrskyn voima
kirkkaana purona.
Silloin kuljet kevein jaloin
tuonelan kostealla nurmella.
Täytät piinatut keuhkosi
syksyn kirpeydellä.
Ja kaukaa kuulemme kaikuna huutosi –
Minä elän!

48. Kun noutaja niittää kypsää viljaa
ja korjaa matkaajan väsyneen.
Kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa,
oisko aihetta muuhun kuin kiitokseen.

49. Kun vanhuus saapui ja voimat uupui
ja kaipuu kaikesta hälveni.
Sen näki korkein ja käteen tarttui,
vei kotiin matkasta väsyneen.

50. Kiitos hoivasta lapsuuden, rakkaudesta,
min’ annoit meille.
Annoit eestämme parhaintas,
siunaamme isä/äiti muistoas.

51. Hiljaisuuden äärelle
sä miksi käyt näin varhain.
Ain sydämessäin sinusta
säilyy muisto parhain.
Hyvä paimen rakastaa
pientä, pientä karitsaa.
Kantaa, kunnes laskee sen,
helmaan Isän taivaisen.

52. Nuku tuoksuun kukkien,
nuku lauluun lintujen.
Nuku nuoruusunelmiin,
nuku kevättoiveisiin.

53. Äiti, minun täytyy jatkaa,
joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä korkealla siintää pilvi sulavin,
siellä – sinipilven alla – siellä olen minäkin.
Älä pelkää, tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin – iltatuulen hyväilyssä – siinä olen minäkin.

54. Unten siipisiskon tie iltaruskon maille vie.
Sylissään hän pienen kantaa,
kaiken kauniin nähdä antaa;
pilvilinnat, kukkamaat,
leikkilehdot riemukkaat.
Kotiin, milloin aamu saa,
sisko sinut kuljettaa.

55. Ei ollut lapsonen tänne luotu,
maailman virtojen vietäviin,
vain taivaan lainaksi meille suotu,
siksi lähti kotiin taivaisiin.

56. Eilenhän vasta katselin lasta,
haurasta, kasvavaa,
näin siivet hennot, näin ensilennot,
odotti kaunis maa.
Perhonen pieni, valaisit tieni,
aina jäät sydämeen.
Päivämme kiitää, aika pois liitää,
kohtaamme uudelleen.

57. Onnella on sata laulua.
Sata laulua hiljaisesta illasta,
puiden varjosta huhtikuun hangella
ja lempeästä tähdestä koivun luona.
Jos aurinko ja tähdet sammuvat
ja tulee talvi ja kuolema,
eikä nauru enää soi,
silloinkin onnella on sata laulua.

58. On paula rikki,
on lintu vapaa,
on maja purettu maallinen.
Ei enää taistot ja tuskat tapaa,
on kyynel kuivunut viimeinen.
Jos matka vaikea ollut lie,
se oli kuitenkin kotitie.

59. Olet tähtien loisteessa,
olet valossa kuun.
Olet pisara sateessa,
tuuli oksalla puun.
Olet laulussa linnun aamun kevään,
sekä auringon nousussa aina kun herään.
Olet unessani, silmäni yöllä kun suljen
sinun kuvasi sydämessäin matkaani kuljen,
yhteisistä vuosista kiitän.

60. Kuinka kaunis olitkaan
kun minä olin pieni ja avuton ja
sinun kasvosi ja äänesi olivat minun lohtuni.
Kuinka kaunis olitkaan kun sinä olit heikko ja avuton ja
minun kasvoni ja ääneni olivat sinun lohtusi.
Kuinka kaunis onkaan sinun muistosi.
Kuinka kaunis tuletkaan olemaan kun
Jumala sinut herättää.

61. Me yhdessä elon polkuja nuoresta
asti teimme ja halki elämän aallokon
yhteistä purtta veimme.
Tuli päiviä ihania, onnellisia,
tuli päiviä tuskan täyttämiä.
Nämä kaikki nyt muistoissa yhteen liitän.
Sinua, rakkaani kaivaten kaikesta kiitän.

62. Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä
me kadotamme osan itsestämme,
usein juuri parhaan osan.

63. Herra, kädellesi painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jää.

64. Minne meri ja taivas kantaa,
minne aalto ja tuuli käy,
siellä nouseva aurinko hohtaa
ja sydämelles lempeän rauhan suo.

65. Purjehdus on päättynyt,
meri huokaa rantakiviin.
Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon.
On muuton aika.

66. Joka yö kun Sinä nukut,
me kiipeämme tähdille,
puhallamme suukkoja
Sinun poskellesi ja
lähetämme enkelin vierellesi,
sillä olemme itse vielä niin kaukana.

67. Emme sanoa voi
– emme tahdokaan – hän kuoli – ei,
hän lähti vaan valoisin hymyin
viittoen hän vaelsi toiselle rannalle
jättäen meidät aavistamaan miten
kauniit ovat rannat sen toisen maan.

68. On ikävää,
jota ei voi ilmaista,
on kaipuuta,
jota mitkään teot eivät voi täyttää,
ja on rakkautta,
joka ei vaadi muuta kuin
sydämen hiljaisuutta.

69. Unen purppurasiltaa pitkin tule,
kun kaipuu on lohduton.
Pidä kädestä kiinni silloin,
kun minulla vaikeinta on.
Ja luokses kun tulen – milloin?
Ole vastassa minua silloin.

70. Kauniina nauhana vuosien päivät,
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist’ ei yhdenkään kadota sallis.

Lyhyet muistolauseet

71. Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.

72. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

73. Kaikki elon siteet kerran häviää, muistojen kauniit kiteet vain pysyviksi jää.

74. Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät, kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.

75. Hyvän, iloisen ihmisen muisto – miten mieltä se lämmittää. Miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää.

76. Kuin tuulen henkäys on elo tää, vain muistot kauniit jälkeen jää.

77. On ajaton avaruus, arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.

78. Värähti hiljaa välkkyvät veet, kuiskasi korvessa tuuli. Kukkaset vaipuivat rukoukseen, siintävä Korkeus kuuli.

79. Onnellinen on hän, joka painaa päänsä iänkaikkisen Isän syliin.

80. Paikkasi on tyhjä, kaipaus suuri ja rajaton.

81. Rauha uneen uupuneelle, matkan määrään saapuneelle.

82. Suuri rakkaus ei tunne aikaa, ei paikkaa, ei unta eikä kuolemaa.

83. On tuulien soitto vaiennut, ympäri soi ikityynet veet.

84. Taivaan linnut, tuulet maan, seuraksesi sinne saat.

85. Ikuisuus on hyvin lähellä, vain sydämen matkan päässä.

86. Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.

87. Jäi jälkeesi kaipuu, jäi sanaton suru.

88. Ajan parhaan Hyvä Paimen ties, pääsi lepoon väsynyt matkamies.

89. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha saapunut sydämeen.

90. Et jättänyt jälkeesi tyhjää sijaa, vaan rakkauden täyttämän muiston.

91. Hiljaisuuden rannalla vallitsee suuri vapaus.

92. Niin hiljaa enkeli kulkua johti, elon virran valkeita rantoja kohti.

93. Luoja kauan valmisti viljaa, vuosi vuodelta verkalleen. Nyt enkeli kypsän lyhteen vei elämän Herralleen.

94. Soi holvistossa sävel hiljainen, on matka päättynyt, on aika jäähyväisten.

95. Mitä tummempi taivas, sen kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumalaa.

96. Niin lyhyt on askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja välillä taivaan ja maan.

97. Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän. Yht’ äkkiä vain huomaa, se päättyikin tähän.

98. Nousussa päivän, laulussa sinisen linnun, siellä on matkamme määrä.

99. Hyvistä muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

100. Tuuli puhaltaa missä tahtoo; ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.

101. Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole. Mutta Herran armo pysyy iänkaikkisesti. ( Psalmi 103: 15-17 )22

Uurnahautaus

Uurnahautaus ja arkkuhautaus ovat tasaveroisia hautaustapoja. Tampereella tuhkaaminen on yleistä, ja näin ollen uurnan hautaaminen arkkuhautausta yleisempi hautaustapa.

Hautaan siunaaminen tapahtuu lähes aina ennen tuhkausta. Hautaan siunaaminen toimitetaan uurnahautauksen yhteydessä samoin kuin arkkuhautauksessakin. Poikkeuksena on se, että siunauksen jälkeen arkku jää yleensä paikalleen kappelin alttarin eteen. Sieltä se siirretään seurakunnan kanssa sovitulla tavalla krematorioon.

Siunauksen jälkeen vainaja tuhkataan. Tuhka laitetaan maatuvasta aineesta tehtyyn uurnaan. Muistolehtoon haudattaessa ei uurnaa välttämättä käytetä. Uurna luovutetaan omaisille useimmiten kappelissa tai kirkon sakaristossa eli tilassa, jossa papit valmistautuvat toimituksiin. Tavallisimmin omaiset saavat tuhkauurnan noin viikon kuluttua siunauksesta uurnan hautaan laskemista varten. Uurnan hautaan laskeminen pidetään omaisten kanssa sovittavana aikana.

Maahan kätkeminen
Uurnan hautaan laskemisen yhteydessä voidaan pitää lyhyt rukoushetki. Rukoushetken sisältö löytyy virsikirjan jumalanpalvelusliitteestä ja kirkollisten toimitusten kirjasta kohdasta ”Maahan kätkeminen”. Rukoushetkeä pitämään voi pyytää pappia tai muuta seurakunnan työntekijää, mutta omaiset voivat pitää rukoushetken myös keskenään. Maahan kätkemisessä joku omaisista laskee uurnan hautaan. Omaiset luovat yleensä tämän jälkeen haudan umpeen.

Tuhka voidaan laittaa uurnassa suku- tai uurnahautaan tai uurnaholviin. Tuhka on hautaustoimilain mukaan haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan vuoden kuluessa tuhkaamisesta. Tuhka voidaan myös sirotella muistolehtoon, muulle sopivalle maa-alueelle tai vesistöön. Tuhkan sijoittamisesta säädetään lailla.

Lisätietoja

Sivu 1 (3)123